Blogi




Tänään tätä mieltä, huomenna jotain muuta...

Tiistai, Lokakuu 30, 2018, 12:40

Hannele Koo ärsyyntyy siitä, että suorituspakko määrittää elämää vielä viisikymppisenäkin. Vielä nytkin hänelle kerrotaan, että hänen tulee kouluttaa itseään vähintään kahteen uuteen ammattiin ja samanaikaisesti näyttää iättömältä, kauniilta, laihalta ja lihaksikkaalta. Ellei hän toimi näin, hänestä tulee epänainen. Ensimmäisen asian kertovat taloustieteilijät, ja loput viestittää suoraan ja epäsuorasti media.

Hannele Koo tietää, että jos hän päästää irti ulkopuolisista odotuksista ja suorituspakosta, jos hän on sitä mieltä, että hänen henkilökohtaisen bruttotulokertymänsä ei tarvitse enää kasvaa eikä uutta ammattia tarvita, hän saa esimerkiksi työelämän kannalta huonon leiman. Vielä pahempaa on se, jos hän ei halua keksiä pyörää uudelleen ja kritisoi hypetyksiä, joiden perässä kaikki (nuoremmat) laukkaavat. Hänestä tulee muiden silmissä muutosvastarintainen, ja otsaan isketään toinen leima. Klonk! Se on sitten siinä! Hänet on karsinoitu, ja häntä pidetään teräväkielisenä, pätemättömyytensä rajat saavuttaneena, kehityskyvyttömänä henkilönä, joka maailman muuttuessa tulee entistä avuttomammaksi ja lopulta taantuu hyväntahtoisten ohjeiden kohteeksi.

Yksittäistapauksia! Hannele Koon viisikymppiset kaverit ovat kohdanneet monenlaisia ennakkoluuloja. Erään kaverin fyysistä ja psyykkistä kuntoa epäiltiin, kun tämä ei pitänyt avokonttoreista. Arveltiin, että kaveri ei suurehkon rasvaprosenttinsa vuoksi jaksanut kiivetä portaita ja että huono kuulo ja ikänäkö ovat heikentäneet työsuoritusta. Toinen kaveri ei arvostanut epämukavaa reppureissaamista ja kertoi sen ääneen kahvipöydässä, jossa sitten todettiin, että kaikki heidän tuntemansa viisikymppiset naiset käyttävät vain seuramatkapalveluja; he kun eivät osaa varata hotelleja tai lentoja internetissä eivätkä osaa puhua kieliä, kun pelkäävät tekevänsä virheitä. Myönnettäköön, ennakkoluulot ovat pahimmasta päästä, mutta kun niitä on liikaa, ne alkavat ärsyttää vähemmänkin herkkää naista kuin Hannele Koo.

Jos Hannele Koo tämän lisäksi ei halua panostaa tolkuttomasti itsensä nuorena pitämiseen ja sallii vartalonsa levitä normaalimittoihin, hänestä tulee epänainen. Hän lakkaa olemasta olemassa. Ketään eivät kiinnosta epänaiset, kukaan ei halua lukea heidän blogejaan tai katsoa heidän kuviaan.

Omannäköisen elämän ja naiseuden pohtiminen autiolla saarella tilanteessa, jossa pakonomaista suorittamista ei tuputettaisi koko ajan, tulisi olla pakollista jokaiselle viisikymppiselle naiselle ( ja muillekin) jossakin vaiheessa elämää. Jokaisen tulisi päästä aivan rauhassa pohtimaan suhdettaan ulkopuolisiin odotuksiin. Muidenkin kuin elämäntapagurujen tulisi kannustaa sitä. Autiolla saarella oleskelu ei olisi edes mikään taloudellinen uhraus, siellä kasvaisi vihanneksia ja hedelmiä, joita voisi syödä.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät

Blogin kirjoittajat
ovat Oma huone -työryhmän jäseniä ja kertovat huomioitaan sivuston aihepiireistä ja vähän muustakin maailmanmenosta, välillä kieli poskessa ja välillä tiukasti keskellä suuta, joskus silmälasit vinossa ja kukkahattu kireällä muttei koskaan pahaa tarkoittaen.
Tuulia on viisikymppinen tyhjän pesän hautoja, joka yrittää ymmärtää ajan kulumista ja päästä sinuiksi ikääntyvän itsensä ja maailman kanssa.
Hannele Koo, viisikymmentä ja risat, kiinnittää huomiota havaitsemiinsa ikäsyrjiviin käytäntöihin, mutta on siitä huolimatta aidosti hellä ja kiltti humanisti. Ainakin useimmiten.
Vastatuuleen huutelija ihmettelee, äimistelee ja ärsyyntyy, kysyy mieluummin kuin vastaa eikä halua olla valju keskitien kulkija (vaikka todellisuudessa onkin).
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään