Muisti johtaa harhaan - Nice Room Miten muisti toimii?

Miten muisti toimii?

Muistot eivät ole menneisyyden tarkkoja kopioita eivätkä ne ole kokonaisina mielemme uumenissa odottamassa, että otamme ne sieltä esiin. Jokainen muisto on sirpaleina hermoverkostossamme; muistoon liittyvät näköhavainnot omassa paikassaan, kuulohavainnot omassaan, tunnekokemukset jossain muualla ja niin edelleen.

Kun muistelemme jotakin tapahtumaa, aivojemme hippokampus luo tapahtumasta koosteen yhdistelemällä noita hermoverkkoihin levittäytyneitä sirpaleita. Samalla niihin yhdistyy muisteluhetken elementtejä, kuten nykyinen tietämyksemme maailmasta yleensä ja muistoon liittyvistä asioista erityisesti, tunnetilamme, maailmankuvamme, arvomaailmamme ja näkökulma, josta muistoa tarkastelemme. Siksi muisto on jokaisella muistelukerralla erilainen.

Tuo uusi ”muisto” tallentuu aivoihin samalla tavalla kuin alkuperäinenkin ja kilpailee siellä kaikkien aikaisempien versioiden kanssa. Kun seuraavan kerran aktiivisesti kaivamme muiston esiin, osa sen elementeistä on peräisin joltain edelliseltä muistelukerralta emmekä tiedä, mikä osasista on alkuperäinen ja mikä myöhemmin syntynyt. Myös tulkintamme muistosta on joka kerta erilainen ja vaikuttaa osaltaan siihen, millaisena muiston elementit tallentuvat seuraavaa muistelukertaa odottamaan.

Muistot ovat siis pohjimmiltaan hermosolujen ja niiden lukemattomien haarakkeiden ja synapsien muodostamia verkostoja. Kun uusi kokemus synnyttää uuden muiston, aivosolut muodostavat uusilla kytköksillä uuden verkoston. Kytkösten vahvuus riippuu siitä, montako kertaa solut ovat olleet yhteydessä toisiinsa eli kuinka usein kokemusta on jälkikäteen muisteltu. Käyttämätön kytkös heikkenee ja purkautuu lopulta kokonaan.
Pitkä, lyhyt ja vielä lyhyempi

Yksi tapa hahmottaa muistin rakennetta ja toimintaa on jakaa se pitkäkestoiseen säilömuistiin, lyhytkestoiseen työmuistiin ja hyvin lyhytkestoiseen sensoriseen muistiin eli aistimuistiin.

Aistimuistin tehtävänä on pitää aistien kautta tuleva informaatio mielessä vain sen aikaa, että siitä ehtii syntyä tulkinta. Työmuistilla tarkoitetaan kykyä säilyttää lyhyen aikaa mielessä tietoa, joka on parhaillaan käytössä. Työmuistia käytetään esimerkiksi ajatteluun, päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun.

Säilömuisti on se, mitä arkipuheessa yleensä tarkoitetaan, kun puhutaan muistista. Säilömuistiin tallentuu tietoa, taitoja ja tapahtumia vaihtelevan pituisiksi ajoiksi, jopa koko eliniäksi. Säilömuistin käytössä ovat lähes kaikki aivoalueet, ja sen kapasiteetti on periaatteessa rajaton.

Säilömuisti jakautuu kolmeen osa-alueeseen: 1) taitomuistiin, johon tallentuvat pyörällä ajamisen tapaiset motoriset taidot, 2) tietomuistiin eli semanttiseen muistiin, joka tallentaa yleistietoa, ja 3) episodiseen eli tapahtumamuistiin, jota kutsutaan myös omaelämäkerralliseksi muistiksi.
Muisti rakentaa kokonaisuuksia

Omaelämäkerrallinen muisti käsittelee ja varastoi oman elämämme tapahtumia ja henkilökohtaisia kokemuksiamme. Sillä on kaksi vastakkaista pyrkimystä: toisaalta pyrkimys totuudenmukaisuuteen ja toisaalta koherenssiin eli yhtenäisyyteen. Haluamme sekä muistaa menneisyyden sellaisena kuin se oli että toisaalta nähdä elämämme johdonmukaisena tarinana, joka on sopusoinnussa tämänhetkisen tilanteemme, maailmankuvamme ja minäkäsityksemme kanssa. Ristiriitaiset muistot unohtuvat ja vastaavasti sellaiset muistot vahvistuvat, jotka sopivat nykyiseen maailmanselitykseemme.

Omaelämäkerrallisissa muistoissa alkuperäiset tapahtumat sekoittuvat myöhempiin kokemuksiin ja myöhemmin kertyneeseen tietoon, mutta myös kulttuurissa vallitseviin käsityksiin ja odotuksiin siitä, miten elämän ”kuuluu” mennä. Muistojen yksityiskohdat sulautuvat noihin yleisiin teemoihin.

Aukkopaikat muisti paikkaa aineksilla, jotka tekevät tarinasta yhtenäisen ja johdonmukaisen. Muisteluhetkellä muistosta muodostuu kokonaisuus, joka vastaa senhetkisiä tarpeitamme mutta jonka yksityiskohdat eivät välttämättä ole yksi yhteen todellisten tapahtumien kanssa.

Vaikka muisti panee omiaan ja eletyt hetket sellaisenaan katoavatkin, ne eivät häviä jälkiä jättämättä. Koko olemassaolomme ja minuutemme perustuu muistiin ja muistoihin, joista suuri osa on tiedostamattomia.
Skeemojen armoilla

Muistia voidaankin tarkastella myös jakamalla se tiedostamattomaan ja tietoiseen muistiin. Tiedostamaton muisti on luonteeltaan automaattista ja rakentaa aiempien kokemusten avulla mielen sisäisiä malleja eli skeemoja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme uusissa tilanteissa ja luovat asioille yleisiä merkityksiä

Skeemat ovat ajatusprosesseja, automaattisia toimintamalleja, jotka ennakoivat havaintoja, ohjaavat niiden syntyä ja lajittelevat niitä ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi sekä ohjaavat havainnoista syntyviä muistikuvia. Skeemojen avulla pystymme suorittamaan rutiinitoimenpiteitä tarvitsematta joka kerta pysähtyä miettimään niitä. Skeemat näkyvät esimerkiksi ruumiin liikkeissä ja taidoissa, arkisissa tottumuksissa, asenteissa, uskomuksissa ja ylipäätään tavoissamme ymmärtää maailmaa ja puhua siitä.

Tiedostamaton muisti vaikuttaa toimintaamme ja käyttäytymiseemme silloinkin, kun meillä itsellämme ei ole siitä aavistustakaan. Se on kuin valtava hiljaisen tiedon varanto, josta ammennamme tiedostamattamme käyttäytymisohjeita ja ennakkoasenteita uusiin tilanteisiin ja kohtaamisiin. Se auttaa hahmottamaan ympäröivää maailmaa mutta arvottaa tapahtumia ennalta ja johtaa helposti kaavamaiseen tapaan toimia ja ajatella.
Muisti on herkkä häiriöille

Muisti on monimutkainen järjestelmä ja altis monenlaisille häiriötekijöille. Häiriöitä ilmenee niin muistojen tallentamisessa, mieleen palauttamisessa kuin uudelleen koostamisessakin.

Muistitutkija, Harvardin yliopiston psykologian professori Daniel Schacter on jaotellut muistin toimintahäiriöt seitsemään häiriötyyppiin:
  1. Katoavuus: ajan mittaan muisto heikkenee ja joskus katoaa kokonaan.
  2. Hajamielisyys: tarkkaavaisuutemme ja keskittymisemme on tapahtumahetkellä kohdistunut johonkin muuhun, jolloin muistijälkeä ei synny tai muistiin jää jokin tapahtuman kannalta epäolennainen yksityiskohta, joka vääristää muistikuvaa.
  3. Lukkiutuminen: muistihaku ei toimi eli muisto ei ponnisteluista huolimatta palaudu mieleen.
  4. Väärin kohdistaminen: muisto liitetään väärään lähteeseen eli vaikkapa jokin luettu tai kuultu asia muistetaan oikeasti tapahtuneeksi tai oikea muisto yhdistetään väärään aikaan tai paikkaan.
  5. Johdateltavuus: muisto on syntynyt johdateltavien kysymysten tai toisten kertoman seurauksena.
  6. Erhe: nykyiset tiedot ja uskomukset vaikuttavat muistikuvaan menneisyyden tapahtumista, niin että muisto saattaakin kertoa enemmän nykyisistä tunteistamme ja ajatuksistamme kuin siitä, mitä oikeasti tapahtui.
  7. Itsepintaisuus: hämmentävä tai järkyttävä muisto palaa mieleen toistuvasti, vaikka kuinka haluaisimme unohtaa sen.
Muistot värittyvät

Muistin toimintahäiriöt menevät iloisesti limittäin, ja muisti johtaa meitä harhaan lukemattomin eri tavoin. Muilta ihmisiltä, kirjoista, valokuvista tai elokuvista peräisin olevat muistikuvat sekoittuvat henkilökohtaisiin muistoihin. Jälkiviisaus saa meidät tiedostamattamme suodattamaan muistoja nykytiedon valossa, kun tiedämme lopputuloksen ja keksimme sille jälkikäteen selityksiä. Muistamme asiat itsellemme edullisessa valossa ja unohdamme itseämme koskevat negatiiviset asiat.

Jos muisto tulee helposti mieleen ja siihen liittyy vakuuttavia yksityiskohtia, se tuntuu meistä uskottavammalta kuin jonkun toisen erilainen muisto samasta tapahtumasta. Ennakkoasenteet ja stereotypiat vaikuttavat nekin siihen, mitkä asiat jäävät mieleen ja mitä niistä muistetaan jälkikäteen. Myös muistojen sanallistaminen vaikuttaa muistikuviin. Esimerkiksi tunnetiloja ja aistimuksia on vaikea kuvata kielen avulla, joten sanoiksi pukeminen värittää niitä väkisinkin.

Muisti tallentaa asioita valikoivasti, joskus sattumanvaraisestikin. Se yhdistelee samanaikaisia tapahtumia automaattisesti ja saattaa kytkeä yhteen asioita, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mieleen palauttamisen tilanteessa muisti yhdistelee erillisiä muistivihjeitä ja luo niistä kokonaisuuksia, joiden aukkopaikat se täydentää itse. Toisia elementtejä se vahvistaa ja toisten antaa kadota.

Onko siis ihme, että muistiin liittyvät kysymykset askarruttavat meitä ja muistin temppuilu turhauttaa miltei päivittäin. Ihme on pikemminkin se, että muistamme ylipäätään yhtään mitään, edes vähän sinnepäin!

Lähteet:

  • Synnöve Carlson, Miten muisti on selitettävissä? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2014;130(24):2431-4
  • Marja Saarenheimo. Kadonneen paluu. Näkökulmia muistiin ja todellisuuteen. Niin & näin nro 87, 4/2015:57–61.
  • Daniel Schacter, Muistin seitsemän syntiä. Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Suom. Kimmo Pietiläinen.) Terra Cognita 2001.
  • Antti Syvänen & Eero Ropo, Identiteetti, autobiografinen muisti ja yhteisöllinen media opettajankoulutuksessa. Teoksessa Eero Ropo, Eero Sormunen & Jannica Heinström (toim.) Identiteetistä informaatiolukutaitoon : tavoitteena itsenäinen ja yhteisöllinen oppija. Tampere University Press 2015. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98475/identiteetti_autobiografinen_muisti_2015.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Takaisin minä-sivulle.

(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään