Tulkitse elämäsi uudelleen - Nice Room Kirjoita itsellesi elämä!

Kirjoita itsellesi elämä!

Tuntuuko, että elämä valuu hukkaan? Ettet ole saanut mitään aikaiseksi? Ettei mikään onnistu? Olet väärässä. Vaihda näkökulmaa ja kirjoita elämäsi tarina uusiksi.
Kun katselet elämääsi taaksepäin, näetkö sen sarjana onnistumisia vai vastoinkäymisiä? Samoista aineksista – eletystä elämästä – voi rakentaa kaksi vastakkaista tarinaa. Toinen kertoo luuserista ja ikuisesta tunarista, toinen siitä tyypistä, joka on loppujen pärjännyt ihan hyvin ja kokenut monenlaista mukavaa. Kumpi haluat olla?

Muistellaanpa hetki, mikä kaikki on mennyt pieleen. Kun lapsena sait joululahjaksi pitkään ja hartaasti toivomasi Barbien, kiukustunut pikkuveli parturoi sen salaa kaljuksi. Koulussa oksensit pulpettiin ja olit loppuvuoden yrjö-Leena. Nuoruusvuosien poikaystävä- ja viinasekoilut nostavat yhä häpeän punan poskille. Vai olitko ehkä se ylikiltti suorittaja ja luokan viimeinen neitsyt? Huonosti meni joka tapauksessa. Opiskelualaakin olisi voinut miettiä tarkemmin. Ja pitikö sinnitellä niin pitkään siinä surkeassa työpaikassa, jossa pomo ahdisteli ja työkaverit olivat toiselta planeetalta? Puoliso tuli valittua väärin kriteerein, ja parisuhde rapistuu samaa tahtia kuin oma ulkonäkö. Elämäntavoissakin olisi kosolti parannettavaa. Miten säälittävä elämä!

Noilla eväillä ei pitkälle pötkitä. Eikä ole pötkittykään, jos elämä tuntuu epäonnistumisten ketjulta. Kuka sitä paitsi viitsii edes yrittää mitään, kun on jo etukäteen varma, että pieleen menee kuitenkin?
Rusinat pullasta

Epäonnistumisissa piehtaroiminen sujuu meiltä yleensä hyvin. Paljon vaikeampaa on nauttia siitä, että osaa, pärjää ja onnistuu – ainakin joskus. On korkea aika luoda nahkansa ja opetella katsomaan elämäänsä positiivisten silmälasien läpi, poimia rusinat pullasta ja kirjoittaa itselleen uusi iloinen elämä

Mieti siis, mikä kaikki on mennyt hyvin. Aloita lapsuudesta. Muistele ihmisiä, jotka olivat sinulle ystävällisiä, kilttejä tai ymmärtäväisiä. Heitäkin oli ihan varmasti. Kuka oli paras kaverisi? Mitä kaikkea kivaa teitte yhdessä? Palauta mieleen lempilelusi, -kirjasi ja -leikkisi. Oliko sinulla mukava mummola tai antoiko naapurin täti herkullisia pipareita? Tykkäsitkö luistella tai puljata kesäisin vedessä?

Käy samalla tavalla läpi kouluvuodet. Poimi vain positiiviset asiat. Mikä koulussa oli kivaa? Mitä puuhasit mieluiten vapaa-aikana?

Nuoruus on monelle ahdistavaa aikaa, mutta mahtuu siihen yleensä jotain hyvääkin. Jokin harrastus? Lemmikki? Kirjat? Sydänystävä? Runojen tai päiväkirjan kirjoittaminen? Hauskanpito?

Aikuisvuosia hallitsee työelämä. Vaikka ura ei olisi mennyt ihan putkeen, jokin tutkinto tai ammatti on sentään tullut hankittua, eikö vain? Työkokemusta on luultavasti useammastakin paikasta. Työttömän arkikin saattaa olla tuttua, tai työuupumus. Kaikesta on kuitenkin selvitty. Tarkastele työhistoriaasi selviytymistarinana.

Parisuhdemarkkinoilta saattaa olla monenlaisia kokemuksia. Suhteita on syntynyt ja päättynyt. Jokainen suhde on kuitenkin ollut hyvä ainakin alussa, eihän sitä muuten olisi aloitettu. Lapset, jos niitä on, ovat joka tapauksessa ne maailman parhaat, vaikka välillä aika rasittavia ovatkin. Vanhemmuuden kanssa voi olla vähän niin ja näin, mutta useimmat meistä selviävät elämässä ihan hyvin, vaikkei äiti olisikaan täydellinen. Ja kukapa meistä täydellinen olisi.
Hyvä minä!

Muistele kauniita asioita, joita joku on sinulle joskus sanonut, vaikka siitä olisi pieni ikuisuus. Jokainen on saanut jossain tilanteessa kehuja, korvaan on kuiskittu rakkauden sanoja tai lapsi on julistanut kiintymystään. Pomo on ehkä antanut tunnustusta tai kaveri sanonut hyväksi tyypiksi.

Tarkemmin ajatellen asiat ovat menneet aika hyvin. Itse asiassa olet selvinnyt loistavasti, olethan yhä siinä, jokseenkin hyvissä voimissa ja järki kutakuinkin tallessa. Elämä ei ole helppoa kenellekään, mutta toisille se kieltämättä näyttää olevan vähän helpompaa. Me muutkin pärjäämme silti ihan hyvin, kunhan emme tee kohtuuttomia vertailuja vaan asetamme riman realistiselle korkeudelle. Näistä lähtökohdista, tällä persoonallisuudella ja näillä resursseilla lopputulos on vähintäänkin siedettävä.

Jokainen voi itse päättää, mitä haluaa menneisyydestään muistaa ja muistella. Positiivisiin asioihin keskittyminen tekee hyvää itsetunnolle ja valaa uskoa tulevaisuuteen. Kun olen pärjännyt tähän asti, pärjään kyllä jatkossakin. Minulla on loppujen lopuksi ollut ihan hyvä elämä. Miksei se olisi sitä vastakin?
Takaisin minä-sivulle.

(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään