DNA-sukututkimus – Nice Room DNA-testien käyttö sukututkimuksessa

Sukua voidaan tutkia myös DNA-testien avulla

Geneettinen sukututkimus tarkoittaa sekä DNA-testien että perinteisten historiallisten lähteiden avulla tehtyä sukututkimusta. Yhdistämällä menetelmät saadaan enemmän tietoa ja vahvistetaan olemassaolevia tutkimustuloksia. DNA-testit ovat halventuneet, ja siksi geneettinen sukututkimus on yleistynyt viime vuosina Suomessakin.
Mitä hyötyä?

DNA-testien avulla pystytään selvittämään sellaisia sukujuuria, jotka eivät selviä kirjallisista lähteistä. Niiden avulla voidaan esimerkiksi selvittää, ovatko oman suvun esi-isät tulleet Suomeen lännestä vai idästä. Kun tarpeeksi pitkälle mennään, testien avulla selviää jopa se, mistä päin maapalloa kantaisä ja kantaäiti ovat kotoisin.

Käytännössä DNA-testien avulla vahvistetaan kaukaisia sukulaisuussuhteita, löydetään uusia “etäserkkuja’’ ja selvitetään kaukaisin mahdollinen esi-isä.
Mikä DNA-testi?

Ulkomaalaiset yritykset myyvät DNA-testejä kaupalliseen sukututkimuskäyttöön. Käytännössä testaus tapahtuu siten, että testaaja tilaa testipakkauksen, tekee testin Suomessa, näyte analysoidaan ulkomailla ja tulokset talletetaan tietokantaan. Siellä tulosta vertaillaan toisiin testituloksiin, ja mahdollisesta “osumasta” eli samankaltaisuudesta ilmoitetaan testattavalle.

DNA-testauksia analysoidaan toki Suomessakin, mutta testauksen tuloksia ei voida vertailla keskenään, koska suomalaiset yritykset eivät säilytä tuloksia tietokannoissa.

Testien hinnat ovat laskeneet, ja nykyään ne sopivat myös tavallisen kuluttajan kukkarolle. Niiden suosio onkin viime vuosina kasvanut.
Mitä tutkitaan?

DNA-näytteestä voidaan selvittää mies- eli isälinjaa, mikä tapahtuu tutkimalla Y-kromosomin DNA:ta. Se periytyy vain isältä pojalle ja kopioituu samanlaisena sukupolvesta toiseen. Joskus syntyy mutaatioita, jotka siirtyvät sukuhaarassa eteenpäin. Mutaatioiden perusteella voidaan jäljittää sukulinjojen erkaantumisia.

Nais- eli äitilinjaa selvitetään tutkimalla solun mitokondrion DNA:ta. Se siirtyy äidiltä kaikille lapsille, mutta vain tyttäret siirtävät sitä eteenpäin. Myös mitokondrion DNA:ssa syntyy mutaatioita, jotka kopioituvat eteenpäin.

Edelleen testeissä määritetään haploryhmän avulla “klaani”, johon tutkittavan suvun kantaisä kuuluu. Klaanit ovat lähtöisin eri puolilta maapalloa ja kulkeneet ajan saatossa Suomeenkin saakka. Haploryhmät muodostuvat erilaisista haplotyypeistä, jotka ovat etäistäkin sukua olevilla keskenään samanlaisia, toisin sanoen niissä on samat mutaatiot. Kun testattavilta löytyy osumia eli samanlaisia haploryhmiä, voidaan sukua tutkia käytännön tasolla selvittämällä yhteisiä esi-isiä, jos ne ovat kirjallisessa muodossa selvitettävissä.
Yhteiset juuret

Viime kädessä olemme kaikki kotoisin Afrikasta. Yhteinen esiäitimme katkeamattomassa äitilinjassa, mitokondrio-Eevaksi kutsuttu nainen, eli Afrikassa noin 200 000 vuotta sitten. Hänestä polveutuvat kaikki nykyisin elävät ihmiset. Jotakuinkin samoihin aikoihin Afrikassa eli myös "Y-kromosomi-Aatami", jolta kaikkien nykyisin elävien miesten Y-kromosomit ovat periytyneeet.

Kantavanhempamme eivät suinkaan olleet ainoat tuohon aikaan eläneet ihmiset. He tuskin edes kohtasivat toisiaan – todennäköisesti he elivät aivan eri vuosituhansilla – he vain sattuvat olemaan ne, joiden mitokondrio-DNA ja Y-kromosomi ovat kulkeutuneet nykypäivään saakka. Muiden aikalaisten perimästä ovat vastaavat osat aikojen saatossa kadonneet, mutta muita geenejä olemme perineet heiltäkin.

Noin 60 000 vuotta sitten yksi Eevan tytärlinjoista lähti Afrikasta ja levittäytyi Lähi-idän kautta vähitellen koko muuhun maailmaan, viimeisimmän jääkauden hellitettyä myös Suomeen. Ihmisiä tuli Suomeen eri suunnista: Aasiasta Uralin takaa sekä Baltian ja Ruotsin kautta. Niinpä suomalaiset jakautuvat geenien perusteella useisiin toisistaan poikkeaviin alaryhmiin.

Lähteitä ja lisälukemista:

  • https://fi.wikipedia.org/wiki/Geneettinen_sukututkimus
  • P.T. Kuusiluoma (toim.), Johdatus geneettisen sukututkimukseen. Suomen Sukututkimusseura 2017.
  • Marja Pirttivaara, Juuresi näkyvät. Geneettisen sukututkimuksen ABC. Siltala 2017.
  • Karin Bojs, Homo europaeus. Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia (suom. Jänis Louhivuori). Minerva 2016.
Takaisin historiani-sivulle.

(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään