Mitä temperamentti on?

Miksi tuo ihminen toimii noin? Eikö hän ymmärrä, että se rassaa toisten hermoja? Asian voisi tehdä paljon järkevämminkin. Minun tavallani.

Ei ymmärrä, koska hän toimii itselleen ominaisella tavalla, omasta mielestään ihan järkevästi. Oikeastaan ainoalla mahdollisella tavalla.

Kyse on erilaisesta temperamentista. Temperamentilla tarkoitetaan ihmisen synnynnäistä tapaa reagoida ulkoiseen ympäristöön ja omiin sisäisiin tunnetiloihin. Temperamenttia on myös tapa ilmaista tunteita ja kontrolloida niitä. Ulospäin temperamentti näkyy ennen kaikkea käyttäytymis- ja toimintatyylinä.
Erot ovat biologisia

Temperamenttierot johtuvat ihmisten välisistä yksilöllisistä eroista autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toiminnassa, stressihormonin tuotannossa ja aivojen välittäjäaineiden tasossa ja toiminnassa.

Erilaiset elimistöt reagoivat asioihin eri tavalla. Se näkyy esimerkiksi siinä, mikä fysiologinen prosessi aktivoituu ensimmäisenä, miten herkästi ja millaisissa tilanteissa se aktivoituu ja miten kauan reaktio kestää.

Temperamentti on toisin sanoen persoonallisuuden biologinen eli geenien määräämä perusta. Persoonallisuus puolestaan on ajatusten, tunteiden, käyttäytymisen, minäkuvan ja arvomaailman muodostama kokonaisuus, joka syntyy geeniperimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksena. Geenit ja ympäristö vaikuttavat lopputulokseen suunnilleen yhtä paljon. Iän myötä ympäristön vaikutus voimistuu.

Yksilöllisyytemme ydin

Temperamentti on siis ihmisen yksilöllinen tapa toimia, ja se on suhteellisen pysyvä koko elämän ajan. Kun vanha koululuokka kokoontuu vuosien tai vuosikymmenten jälkeen luokkakokoukseen, kaikkia ei välttämättä tunnista ulkonäön perusteella, mutta tapa puhua, toimia ja liikkua on yhä sama. Esimerkiksi kävelytyyli ja puheen tempo ovat temperamenttipiirteitä, jotka eivät hevillä muutu.

Temperamentin mukainen käyttäytyminen tulee ”selkäytimestä”, nopeasti ja automaattisesti. Ihminen ei aina itsekään huomaa, millä tavalla hän on jossakin tilanteessa jo reagoinut ilmeillään, kehonkielellään ja käyttäytymisellään. Toiminta tulee ennen kuin tietoinen ajattelu ehtii väliin.

Temperamentti näkyy monessa asiassa, esimerkiksi siinä, miten pitkään pystyy keskittymään, miten aktiivinen on tai miten herkkä on kritiikille. Myös suhtautuminen uusiin asioihin – pelokkaasti ja torjuen tai innosta kihisten – on temperamenttipiirre, samoin esimerkiksi sopeutuvuus, sosiaalisuus, sinnikkyys ja elämyshakuisuus.
Temperamentti näkyy ulospäin

Koska temperamentissa on kyse käyttäytymistyylistä, se näkyy ulospäin selvemmin kuin vaikkapa arvomaailma tai käyttäytymisen taustalla olevat motiivit. Siksi temperamenttipiirteet ovat niitä, joihin kiinnitämme ihmisessä huomiota. Joku on vilkas ja seurallinen, toinen äkkipikainen ja ärtyisä, kolmas rauhallinen ja peräänantamaton.

Emme pysty itse päättämään, miten herkästi kehomme reagoi tai mitä jossakin tilanteessa tunnemme, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten noita reaktioita ja tunteita ilmaisemme ulospäin. Myös ympäristö ja kasvatus vaikuttavat ilmaisutapaan.

Eri kulttuuripiireissä kasvaneilla ihmisillä voi olla keskimäärin hyvinkin paljon eroa siinä, miten hillitysti tai riehakkaasti he itseään ja tunteitaan ilmaisevat. Esimerkiksi ujous ja varautuneisuus ovat amerikkalaisessa kulttuurissa negatiivisia ominaisuuksia ja niitä pidetään jopa persoonallisuuden häiriöinä, kun taas Kiinassa ne ovat arvostettuja ja toivottuja piirteitä. Vastaavasti amerikkalaisten arvostamat rohkeus ja itsensä esilletuominen ovat Kiinassa ja muualla Aasiassa pikemminkin häiriökäyttäytymistä kuin sosiaalisuutta. Siksi Kiinassa käyttäydytään hillitymmin kuin Yhdysvalloissa. Yksilölliset erot kulttuurien sisällä ovat kuitenkin olemassa kulttuurieroista huolimatta.

Temperamenttipiirteet eivät sinänsä ole hyviä tai pahoja. Jokainen meistä syntyy tietyllä temperamentilla varustettuna, ja temperamenttipiirteet saavat merkityksensä vasta asiayhteydessään, johon ne joko sopivat tai eivät sovi. Piirre, joka jossakin tilanteessa tai ympäristössä on toivottu ja positiivinen, voi jossakin toisessa tilanteessa olla negatiivinen.
Aika muuttaa ilmaisua

Vaikka temperamenttipiirteet ovat melko pysyviä, aikuinen ilmaisee niitä eri tavalla kuin lapsi. Se johtuu sekä biologisesta että psyykkisestä kypsymisestä. Myös kulttuurin ja ympäristön odotukset alkavat vähitellen vaikuttaa asiaan. Keski-ikäinen ei anna impulsiivisuutensa näkyä samalla tavalla kuin kolmivuotias.

Myöhäisessä aikuisiässä temperamentin ilmiasu on jo niin monin tavoin ympäristön muokkaama, että synnynnäisellä temperamentilla on enää hyvin vähäinen rooli käyttäytymisessä. Temperamenttipiirteiden sijaan olisikin parempi puhua temperamenttipohjaisista persoonallisuuspiirteistä.

Tuntemuksiin temperamentti silti vaikuttaa vielä aikuisenakin. Siksi omien temperamenttipiirteiden tunnistaminen auttaa ymmärtämään, miksi asiat ja tilanteet kokee tietyllä tavalla. Jos esimerkiksi uusien tilanteiden tai ihmisten kohtaaminen tuntuu pelottavalta, kyse ei ole – ainakaan pelkästään – itseluottamuksen tai elämänhallinnan puutteesta vaan yksilöllisestä temperamentista.
Ei liikaa painoarvoa

Temperamentti ei kerro mitään ihmisen kyvyistä, älykkyydestä, tavoitteista tai suoritustasosta, ainoastaan toimintatyylistä sekä tavasta, jolla hän reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin ja omiin sisäisiin tiloihinsa, vaikkapa väsymykseen. Joku tulee pienestäkin unen puutteesta ärtyisäksi ja toimintakyvyttömäksi, toisen käyttäytymiseen tai suorituskykyyn ei vaikuta pitkäkään valvominen. Asiaan ei voi itse vaikuttaa – muuten kuin hillitsemällä ärtymystään, jos sellaista tuntee.

Koska temperamentti on vain taipumus, jonka vaikutusta käytökseensä ihminen itse säätelee, sille ei ole syytä panna liikaa painoa. Esimerkiksi työelämässä on paljon enemmän merkitystä sillä, mitä ihminen osaa, mikä hänen asiantuntemuksensa on ja mitä hän saa aikaan kuin vaikkapa sillä, tekeekö hän asiat hitaasti ja rauhallisesti vai tarmokkaasti ja vauhdilla.
Temperamentti tulee selvimmin esiin silloin, kun mitkään säännöt tai normit eivät ohjaa tekemisiä. Töissä päivän kulku noudattaa yleensä tiettyä rakennetta, työtehtävät tehdään tietyn kaavan mukaan ja käyttäytymistä ohjaavat sosiaaliset normit, joten vapausasteita ei ole niin paljon kuin vapaa-aikana.

Siksi temperamentilla on enemmän merkitystä ihmissuhteissa. Vapaa-aikana ja perhe-elämässä erilaiset temperamentit joutuvat helposti törmäyskurssille. Perheen arjessa ei niinkään käydä syvällisiä arvokeskusteluja kuin kiistellään siitä, kuka jätti leivänmurut pöydälle ja kengät keskelle lattiaa, ketä sai taas odottaa ja onko pakko suuttua ihan joka asiasta.
Lähteet:

Liisa Keltikangas-Järvinen:
  • Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys. WSOY 2015 (5. p.).
  • Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY 2008.
  • Temperamentti – persoonallisuuden biologinen selkäranka. Teoksessa Riitta-Leena Metsäpelto & Taru Feld (toim.) Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset piirteet. PS-Kustannus 2010.
Takaisin minä-sivulle.

(c)2017, All Rights Reserved