Temperamentti ja työ

Temperamenttitutkimuksen suomalainen uranuurtaja Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo kirvoittavansa hyvä naurut luennoillaan ehdottamalla, että kuulijat aloittaisivat seuraavan työhakemuksensa näin: ”En ole kovin aktiivinen enkä sosiaalinen. En ole myöskään kovin reipas vaan mieluummin ujo. En sopeudu hirveän nopeasti muutoksiin.”

Vaikka noin aloitettu hakemus lenntäisi todennäköisesti saman tien roskiin, ei ehkä pitäisi. Keltikangas-Järvisen mukaan tällainen ihminen olisi nimittäin erinomainen työntekijä. Hän tekisi työnsä rauhallisesti ja eleettömästi ilman hötkyilystä aiheutuvia huolimattomuusvirheitä eikä käyttäisi työaikaa seurusteluun ja juoruiluun. Hän olisi todennäköisesti myös empaattinen ja kuuntelisi muita.

Sellaisella työpaikalla, jossa työntekijät sitä vastoin ovat aktiivisia, ulospäin suuntautuneita, sosiaalisia ja hyvin sopeutuvia, työskennellään vauhdilla ja meluisasti. Ihmiset ovat touhukkaita, tekevät vauhdista johtuen paljon virheitä ja käyttävät aikaa seurusteluun. He puhuvat töissä sekä omista että muiden asioista, ja heille on tärkeää, että muut pitävät heistä. Niinpä kukaan ei halua tehdä ikäviä päätöksiä eikä ottaa niistä vastuuta. Kokoukset venyvät, kun kaikki puhuvat paljon ja nopeasti eikä kukaan kuuntele.
Vääriä odotuksia

Miksi sosiaalisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta sitten arvostetaan niin paljon? Keltikangas-Järvisen mukaan siksi, että persoonallisuuteen kohdistuu työelämässä virheellisiä odotuksia. Sen odotetaan olevan yhteydessä asioihin, joiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tällaisia ovat esimerkiksi osaaminen ja asiantuntijuus.

Persoonallisuuden merkitys työelämässä on ylikorostunut. Kuvitellaan, että asiat sujuvat paremmin, kun niitä hoitavat oikeanlaiset ihmiset. Aktiivisen odotetaan nostavan työpaikan tehokkuutta ja sosiaalisen vähentävän ihmissuhdeongelmia. Temperamenttipiirteet ymmärretään väärin. Esimerkiksi sosiaalisuuden luullaan usein tarkoittavan miellyttävää käytöstä, vaikka näin ei suinkaan ole. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa.

Persoonallisuuden ja temperamentin odotetaan ratkaisevan ongelmia, jotka eivät kuitenkaan liity niihin vaan esimerkiksi hyvään käytökseen, huomaavaisuuteen, lojaalisuuteen ja solidaarisuuteen.
Muut ominaisuudet tärkeämpiä

Työelämässä temperamentti näkyy ennen muuta työskentelytavassa: tekemisen vauhdissa, järjestelmällisyydessä, sääntöjen noudattamisessa, työskentelyjaksojen pituudessa ja siinä, miten täydellistä työrauhaa ihminen tarvitsee voidakseen keskittyä. Se ei kerro, miten paljon hän saa aikaan, miten luova hän on tai miten hyvä hän on työssään.

Temperamenttierot voivat silti aiheuttaa työpaikalla ristiriitoja. Esimerkiksi maisemakonttorissa syntyy ongelmia, kun yksi tarvitsee täydellistä hiljaisuutta, toinen haluaa taustamusiikkia ja kolmas kaipaa säännöllisin välein rupattelutuokioita. Myös erilaiset virkistyspäivät ja muut sosiaalisen osallistumisen muodot ovat yhdelle tärkeitä ryhmähengen nostattajia ja toiselle teennäistä pakkoseurustelua, joka stressaa ja häiritsee keskittymistä työntekoon.

Yleisesti ottaen temperamenttipiirteillä ei ole työelämässä kovinkaan suurta merkitystä. Joissakin työtehtävissä voi jostakin tietystä piirteestä olla hyötyä, jossakin toisessa taas haittaa. Useimmiten muilla ominaisuuksilla on enemmän merkitystä. Turhien ristiriitojen välttämiseksi on hyvä kuitenkin tiedostaa erilaisten temperamenttien olemassaolo.
Lähde:
Liisa Keltikangas-Järvinen, Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY 2008.
Takaisin minä-sivulle.

(c)2017, All Rights Reserved